Kuukausitiedote

Kenties ajattelet: ”En ole Kristuksen rauhan arvoinen. Elämässäni on liikaa taisteluita. Uskoni on niin heikko.”

Sinun kannattaa tällöin miettiä niitä ihmisiä, joille Jeesus ensin antoi rauhansa. Kukaan heistä ei ollut sen arvoinen, eikä kukaan heistä olisi sitä ansainnut.

Ajattele Pietaria. Jeesus oli antamassa rauhansa evankeliumin palvelijalle, joka syytäisi pian suustaan kirouksia. Pietari oli kiivas rakkaudessaan Kristusta kohtaan, mutta hän myös kieltäisi Mestarinsa. Sitten olivat Jaakob ja hänen veljensä Johannes, kilpailuhenkiset miehet, jotka hakivat aina tunnustusta. He pyysivät saada istua Jeesuksen oikealla ja vasemmalla puolella, kun Hän nousisi valtaistuimelleen kirkkaudessa.

Muut opetuslapset eivät olleet sen hurskaampia. He kihisivät kiukusta, kun Jaakob ja Johannes yrittivät jättää heidät varjoonsa. Sitten oli Tuomas, epäilemään taipuvainen Jumalan mies. Opetuslapsilla oli niin vähän uskoa, että se hämmästytti ja suretti Jeesusta. Hetkellä, jolloin Kristuksen ahdistus oli suurin, he hylkäsivät Hänet ja pakenivat. Jopa ylösnousemuksen jälkeen, kun levisi sana, että ”Jeesus on noussut kuolleista”, opetuslapset olivat hitaita uskomaan.

Nämä miehet olivat täynnä pelkoa, epäuskoa, eripuraa, surua, hämmennystä, kilpailuhenkeä ja ylpeyttä. Silti näille samoille vaivatuille palvelijoille Jeesus sanoi: ”Annan teille minun rauhani.”

Opetuslapsia ei valittu sen perusteella, että he olivat hyviä, vanhurskaita tai kyvykkäitä. He olivat kalastajia ja päivätyöläisiä, nöyriä ja vaatimattomia. Kristus kutsui ja valitsi opetuslapset, koska Hän näki heidän sydämeensä. Hän tiesi, että he nöyrtyisivät Pyhälle Hengelle.

Pyydä Herralta Hänen rauhaansa. Hän antaa sen sinulle uskollisesti, Henkensä kautta.

- DAVID WILKERSON