Kuukausitiedote

Kaikkialla Raamatussa suurimmat ilmestykset Jumalan hyvyydestä tulivat ihmisille silloin, kun heidän elämässään oli vaikeuksia, onnettomuutta, yksinäisyyttä ja vastoinkäymisiä. Löydämme esimerkin Johanneksen elämästä. Kolmen vuoden ajan tämä opetuslapsi ”lepäsi Jeesuksen syliä vasten”. Se oli täydellisen levon, rauhan ja ilon aikaa, vailla vaikeuksia ja koetuksia. Tuona aikana Johannes sai vähän ilmestystietoa. Hän tunsi Jeesuksen ainoastaan Ihmisen Poikana. Milloin hän sai ilmestyksensä Kristuksen toisesta tulemuksesta kaikessa kirkkaudessaan?

Se tapahtui vasta, kun Johannes oli viety Efesoksesta kahleissa. Hänet karkotettiin Patmoksen saarelle, missä hänet tuomittiin raskaaseen pakkotyöhön. Hän oli eristyksissä, vailla uskovien yhteyttä ja perheen tai ystävien lohdutusta. Se oli täydellisen epätoivon aikaa, hänen elämänsä synkin hetki. Juuri silloin Johannes sai ilmestyksen Herrasta. Tuolla synkällä hetkellä Pyhän Hengen valo loisti Johannekselle, ja hän näki Jeesuksen aivan uudella tavalla. Hän kirjaimellisesti näki Kristuksen Jumalan Poikana.

Johannes ei saanut tätä ilmestystä ollessaan toisten apostolien seurassa eikä edes Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana. Synkimmällä hetkellään, ollessaan ypöyksin, Johannes näki Kristuksen kaikessa kirkkaudessaan julistavan: ”Ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet” (Ilm.1:18). Tämä uskomaton ilmestys sai Johanneksen heittäytymään kasvoilleen maahan. Jeesus kuitenkin nosti hänet ylös ja näytti avainnippua kädessään. Hän sanoi Johannekselle: ”Älä pelkää” (Ilm.1:17).

Uskon, että saman ilmestyksen saa jokainen rukoileva, kärsivä palvelija hädän hetkellä. Pyhä Henki sanoo: ”Jeesuksella on kaikki elämän ja kuoleman avaimet. Jokaisen elämä lepää Hänen kädessään.” Tuokoon Hänen ilmestyksensä rauhan sydämeemme!

- DAVID WILKERSON