Kuukausitiedote

Tiedän, millaista on, kun taivas on hiljaa eikä Jumalan ääntä kuulu. Olen kokenut täydellisen hämmennyksen ajanjaksoja, jolloin en ole tuntenut Jumalan johdatusta ja hiljainen tuulenhyminä takanani on vaiennut.

Joskus rinnallani ei ole ollut ainuttakaan ystävää, jolta olisin voinut saada kaipaamani neuvon sanan. Ne asiat, joiden kautta olin aiemmin kokenut johdatusta, eivät auttaneet, ja olin joutunut täydelliseen pimeyteen. En nähnyt tietä edessäni, ja tein virheen toisensa perään. Halusin sanoa: ”Voi, Jumala, mitä on tapahtunut? En tiedä, mihin suuntaan mennä.”

Kätkeekö Jumala todella kasvonsa niiltä, joita Hän rakastaa? Voisiko olla mahdollista, että Hän nostaa kätensä hetkeksi yltämme opettaakseen meille luottamusta ja riippuvuutta? Raamattu vastaa selvästi: ”Niinpä Jumala ainoastaan koetellakseen häntä ja tullakseen tuntemaan kaiken, mitä hänen sydämessään oli, jätti hänet (engl. käännös: vetäytyi hänestä)” (2.Aik.32:31).

Kuljet kenties parhaillaan koetusten virtojen halki. Tiedät, millaista on epäonnistua yhä uudelleen. Olet odottamalla odottanut rukousvastauksia. Juotavaksesi on annettu kärsimyksen malja. Mikään tai kukaan ei voi antaa sitä, mitä sydämesi kaipaa.

Juuri tällaisella hetkellä sinun on aika pysyä lujana! Sinun ei tarvitse kyetä nauramaan tai iloitsemaan, koska et kenties tunne ilon häivääkään. Koko sisimpäsi voi olla myllerryksen kourissa. Voit kuitenkin olla varma siitä, että Jumala on yhä kanssasi, sillä Raamattu sanoo: ”Herra istui valtaistuimellaan, ja vedenpaisumus tuli, Herra istuu kuninkaana iankaikkisesti” (Ps.29:10).

Pian kuulet Hänen äänensä: ”Älä hätäile, äläkä murehdi. Pidä vain katseesi minussa. Luovuta kaikki asiat minulle.” Olet yhä Hänen uskomattoman rakkautensa kohteena.

DAVID WILKERSON